Helsingin Sanomissa 18.5.2008
välihuutelija Matti Remes kyselee
"Kuka kaipaa jättimyymälöitä?" (teksti löytyy Suomi24.fi keskusteluun kopioituna, väärällä kappalejaolla tosin,
täältä)
Hänen mukaansa useissa selvityksissä on todettu, että kuluttaja kaipaa kivijalkamyymälöitä, vaihtoehtoisia tuotteita, elämyksiä ja lähipalvelua. Häntä harmittaa, että siitä huolimatta vähittäiskauppaa kehitetään toiseen suuntaan: haaveillaan ideaparkeista.
Kyllähän se minuakin hieman kummastuttaa, että Toivo Sukari, jonka liiketoiminta perustuu siihen, että hän myy asiakkaille sellaisia tuotteita joita nämä tahtovat sellaisista paikoista joissa asiakkaat tykkäävät asioida, väenvänkään haluaa vaan rakennella automatkojen päässä sijaitsevia ideaparkkeja, joihin Remeksen mukaan kukaan ei halua mennä ostoksille.
Erityisesti minua hämmästyttää, että asiakkaat "useissa selvityksissä" vahvistamansa tahtonsa vastaisesti asioivat Lempäälän Ideaparkissa siinä määrin, että sen menestyksen innostamana Sukari suunnittelee rakentavansa uusia Ideaparkkeja. Ovela ja häikäilemätön liikemies Sukari on epäilemättä keksinyt keinon pakottaa kuluttajat tahdonvastaisesti kuluttamaan Ideaparkissa. Ja kaikenlisäksi hän uhkaa alistaa Itä-Suomen asujaimiston pahan vaikutusvaltansa alaiseksi rakentamalla Ideaparkin Pieksämäelle! Vai nouseeko Sukarin diabolisen kauppayhtymän uusin tukikohta sittenkin Maskuun?
Kirjailija ja graafinen suunnittelija Matti Remes ihmettelee myös kuntien roolia tässä huolestuttavassa kehityksessä. Miksi kunnat haluavat houkutella Ideaparkin kaltaisia yrityksiä verohelpotuksin, ilmaisin tontein ja lupauksin kunnallistekniikan rakentamisesta? Mitä muuta Lempäälä on ideaparkistaan saanut, kuin verotuloja tuottavan ja väestöä työllistävän yrityksen, joka on houkutellut paikkakunnalle uusia kävijöitä ja asukkaita? "Mikseivät ne (kaupungit) kilpaile asukkaista, viehättävästä asuinympäristöstä ja viihtyvyydestä?" Matti tuskailee
"Ovatko päättäjät oivaltaneet, että kauppakeskusten ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen rahaa?", Remes pohtii. Huolestuttava ajatus. Entä jos tosiaan on niin, etteivät päättäjät ymmärrä, että yrityksen perustaja yrittää saada liiketoiminnastaan takaisin enemmän rahaa, kuin hän siihen pistää, ja jopa sen verran enemmän, että rahaa tulisi enemmän kuin jos yritykseen käytetyt varat olisi jättänyt tilille korkoa kasvamaan ja perustamiseen liittyvistä vaivoista ja riskeistäkin saisi kohtuulliseksi mieltämänsä korvauksen ja toivottavasti enemmänkin. Ovatko päättäjät niin sokeita, etteivät he näe yrittäjien itsekkäitä ja ahneita motiiveja? Luulevatko he tosiaan, että Toivo Sukari perustaa ideaparkkeja harrastuksekseen ja huvin vuoksi. Vai ovatko he jopa niin typeriä, kuvittelevat Sukarin kaltaisen ahneen kapitalistin perustelevan ideaparkkeja työllistääkseen paikallista väestöä epäitsekkäästi välittämättä siitä, että tuottaako yritys voittoa vai tappiota?
"Miksi ympäristöä rakennetaan kaupankäynnin ehdoilla?"
Niinpä! Eikö ole epäoikeudenmukaista, että ainoastaan ne yritykset, joiden palveluita ja tuotteita asiakkaat haluavat ostaa saavat jatkaa olemassaoloaan? Eikö toisenlaisillakin, eikä voida sanoa, että huonommilla, vaan vain asiakkaiden toisenlaisten (useasti väärien) kulutustottumusten takia, tappiollisilla yrityksillä pitäisi olla oikeus olemassaoloon? Eikö Suomi muka ole hyvinvointiyhteiskunta ja oikeusvaltio.
"Suomi on niin pieni maa, että se voisi hyvin noudattaa omaa linjaansa. Kaikilla tulisi olla vain 500 metriä lähimpään kauppaan, jossa kuluttajille tarjottaisiin monipuolisesti erilaisia kotimaisia tuotteita. Niiden alkuperä ja laatu tunnettaisiin, ja elintarvikkeisiin olisi tuotu maku takaisin"
No viimeiseen kappaleeseen on Remekseltä lipsahtanut lapsus possessiivisuffiksissa. Hän kirjoittaa "omaa linjaansa" vaikka toki tarkoittaa "omaa linjaani". Siitä huolimatta tämä viimeinen kappale on kaikista innostavin loistavassa visiossaan siitä, millainen Suomen tulisi olla. Ainoa minkä hän jättää kertomatta, on miten tämä autuas utopia saavutettaisiin.
Itse ajattelen, että olisi huomattavasti helpompi siirrättää nykyään yli 500metrin päässä lähimmästä kaupasta elävät ihmiset kauppojen läheisyyteen, kuin rakentaa harvaan asutuille alueille runsaasti uusia kauppoja. Projekti olisi tosin suuri, mutta tähän voisimme käyttää asevelvollisuusarmeijaamme. Se olisi hyvä esimerkki siitä, kuinka nykyarmeija ei ole mikään tappamisorganisaatio vaan sitä voidaan käyttää myös tälläisiin yhteiskuntaa ja ympäristöä parantaviin projekteihin. Nykyisellä asuntokannalla kaikkien haja-asujien asuttamien kauppojen ympärille olisi haasteellista. Asutettaville voitaisiin osoittaa asuinsijoja niiden ihmisten asunnoista, joilla nykyään on liian suuret asunnot kauppojen läheisyydessä. Lisänä toki pitäisi käyttää väliaikaisia parakkeja, kunnes ehdittäisiin rakentaa riittävästi uusia oikeanlaisia taloja. Uskon, että Remes tietää aivan yhtä hyvin, millaisissa asunnoissa ihmisten tulisi asua, kun hän tietää millaisissa kaupoissa ihmisten tulisi asioida.
Sitten kun asumisen uudelleen järjestely olisi saatu päätökseen, tulisi puuttuja kauppojen valikoimiin. Tähän asiaan nimitettävän komitean puheenjohtajaksi ehdottaisin Matti Remestä, koska hän tietää, millaisia monipuolisesti erilaisia kotimaisia tuotteita, joiden alkuperä ja laatu tunnetaan, kuluttajien tulee hankkia. Toivoisin, että Remes myös pitäisi huolen, että elintarvikkeisiin tuotaisiin maku takaisin. Jos kuluttajan annetaan valita, niin päädytään nykyiseen tilanteeseen, jossa kapitalistien aivopesemät kuluttajat ovat vääriä tuotteita ostamalla poistaneet maun elintarvikkeista. Jotta ei tulisi ongelmaa siinä, että minkä verran mitäkin tuotetta on kaupoissa oltava tarjolla, ja jotteivat kuluttajat kuluttaisi monipuolisesti erilaisia tuotteita liian yksipuolisesti tai väärissä suhteissa, niin olisi parasta, että laadittaisiin ostoslistat joita vastaan kaupasta saisi ne tuotteet, jotka Remes katsoo olevan kuluttajalle oikeat.
