Friday, November 30, 2007

Kimmo Hakola ei halua keskustelua kulttuurimäärärahoista

Kimmo Hakola kirjoittaaUuden suomen kolumnissaan, että kulttuurituki hukkuu kuntien mustaan yöhön. Hän on pahoillaan, että rahavaikeuksissa kamppailevat kunnat siirtäisivät valtion kulttuuria varten antamaa rahaa tärkeämpiin asioihin, kuten terveydenhoitoon. Erityisesti harmittaa lainaus: "Kukaan ei halua populistista keskustelua siitä, kuinka kulttuuri vie rahat lapsilta, sairailta ja työttömiltä."


Minä vastasin hänen kolumniinsa seuraavasti:
"Kukaan ei halua populistista keskustelua siitä, kuinka kulttuuri vie rahat lapsilta, sairailta ja työttömiltä."

Epäilen kyllä, että suuri osa väestöstä nimen omaan haluaisin populistista (eli että kuunneltaisiin kansalaisia, eikä pelkästään kulttuurieliittiä) keskustelua. Taitelijat ja kulttuuriväki ei halua keskustelua asiasta.

Monille ihmisille kuntaa valittaessa olisi tärkeämpää, että hammaslääkäriin pääsisi inhimillisen odotusajan jälkeen, kuin se että kaupunginorkesteri soittaa viikko toisensa jälkeen tyhjille katsomoille.

Kaupunginteatteriakin käy katsomassa vain pieni osa kuntalaisista. Ja se pieni osa on pääasiassa sitä paremmin toimeentulevaa väkeä, joka voi turvautua vaikka yksityisen hammashoidon palveluihin. Heitähän toki "ilmaiset" ja "edulliset" kulttuuripalvelut houkuttelee ja toki kaupungitkin haluavat houkutella nimenomaan tätä parempaa väkeä.

"On suorastaan kafkamaista, jos tässä maassa ministeri joutuu pyytämään antamansa avustuksen saajalta, että tämä ystävällisesti käyttäisi avustuksensa moraalisesti oikein eli alkujaan ilmoittamaansa kohteeseen. Opetusministeriö on joutunut perustamaan työryhmän tilanteen seuraamiseksi."

Ei se kovin kafkamaista ole, kun samat ministerit ovat ensin tehneet kuntien kustannuksella suureellisia vaalilupauksia ja laillisia sitoumuksia hoitotakuista sun muista. Enemmän kafkamaiselta kuulostaa taas uuden byrokratian luominen opetusministeriöön valvomaan, että rahaa käytetään ministereiden jalojen kulttuuripyrkimysten toteuttamiseen, eikä kaivattua rahaa saa käyttää kamppailevan kuntatalouden tärkeämpiin kipupisteisiin, kuten terveydenhuoltoon ja muihin.

Toitottavasti saataisiin sitä pelättyä populistista keskustelua kulttuurimäärärahoista. Moraalisesti kun on jotenkin paljon paremmin perusteltavissa, että veroina kaikilta kerättyä rahaa käytetään siihen, ettei köyhäkään jää vaille terveydenhuoltoa vaikkei siitä täysimääräisesti kykenisikään maksamaan. Se että väkivallan uhalla kerätään rahaa siihen, että pieni vähemmistö voi käydä katsomassa teatteria, jonka todellisia kustannuksia eivät ole halukkaita itse maksamaan, ei ole kovin moraalisesti perusteltua, huolimatta siitä mitä ministeri on toivonut. Kiitos vaan kuntapäättäjille siitä, että käyttävät valtion rahoja vastuullisemmin kuin ministerit."

Se ei ole kovin hiotusti sanottu, mutta onnistuu silti ehkä ilmentämään omia käsityksiäni asiasta.

Olen niitä harvoja suomalaisia jotka ovat nähneet ja kuulleet Hakolan oopperan Marsin mestarilaulajat. Lisäksi kuulun siihen suureen osaan suomalaisia jotka ovat tahtomattaan maksaneet Hakolan oopperan säveltämisestä ja esittämisestä. Vaikka nautinkin hänen teoksestaan, niin en niin paljoa, että olisin valmis maksamaan sen todellisia kustannuksia sillä porukalla joka todella oopperan näki. En myöskään pidä oikeutettuna, että maksatan kulttuurielämykseni muiden rahoilla. Ihmisten jotka eivät ole teosta nähneet ja joita se ei kiinnosta.

linkitän älä osta mitään-päivän kunniaksi

Tänään on älä osta mitään päivä. Kuulemma vastustetaan jatkuvaa kuluttamista. Itse aion lopettaa kuluttamisen kun kuolen, joten kannatan jatkuvaa ikuista kuluttamista.

Erityisesti kuulemma tämä ostamattajättämispäivä on suunnattu nuorille ja mainontaa vastaan. Sen takia linkitän Jamie Whyten artikkeliin: Spreading the word about benefits of advertising

linkitä sinäkin ja levitä sanaa.

Minä

Ojalan Paavo.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg



Tuop’ oli oiva mies Ojalan Paavo,
Poika puisko, verraton, väkevä,
Jäykkä niinkun kumpu kuusinensa,
Vikkelä ja vilkas kun vihuri.
Hongat kaateli hän kankahilla,
Kontiot käsin kuristi, kantoi
Orihinsa aioista ylitse,
Suurisuiset kaislana sujutti.
Niin kerran keräjäkartanolla
Seisoi oiva mies Ojalan Paavo,
Korkiampi kaikkia uroita,
Kun petäjä puita pienempiä.
Siinä nosti äänensä ja lausui:
”Kenpä vainen vaimoa kannetuista
Voisi vastustella, etten tältä
Paikaltani pääsis liikkehelle,
Se sais ottoa’ eloni kaiken,
Tavarani kaiken ja taloni,
Ynnä kaunihimman karjalauman,
Jospa itsenikin päälliseksi”.
Niinpä lausui oiva Ojalan Paavo;
Miehet kuuntelivat kummastellen
Isovahvan vankkoa puhetta;
Yksikään ei rohkene ruveta.
Neiet kanssa katselivat kauan
Salasuosiolla sankaria,
Jok’ oli yksin muita muhkiampi,
Kun petäjä puita pienempiä;
Silmät kiilti päässä kirkkahasti,
Kun on kaksoistähti taivahalla;
Kasvonsa kun armas aurinkoinen;
Hiukset aaltoilivat olkapäillä,
Kun on kosken kuohu päiväsessä.
Viimein astui Anni neitosista,
Tyttö sievä, siisti, kaunokainen;
Luoksi Paavon paikalla likeni,
Kamahutti kaulahan kätensä.
Rinnan vasten rintoa likisti,
Poskipäänsä poskipäihin painoi:
”Koe nyt, jos pääset paikaltasi!”
Jopa seisopi vavisten vahva
Paavo paikallaan kun naulattuna,
Lausui lauhtunut tytölle viimein:
”Jo nyt taisinkin tapata kaikki;
Ottaos omaksesi nyt kaikki –
Taloni, tavarani ja maani,
Kanssa kaunihimmat karjalaumat,
Ota’ päälliseksi itsenikin!”