Sunday, May 25, 2008

Yksityinen terveydenhuolto on very nice

Julkinen terveydenhuolto on tehotonta. Sen ainoa puolustus on tulonjaollinen ja myötätunteellinen, mutta on tehokkaampia tapoja järjestää tulonjakoa, kuin julkinen terveydenhuolto. Tässä yksi teksti asian puolustukseksi: FAQ on Free market healthcare

Lukekaa.

Uskon, että julkisen terveydenhuollon hallinnollisissa tehtävissä toimivat vanhempani ymmärtävät julkisen puolen tehottomuuden, mutta toki ovat silti haluttomia yksityiseen hoitoon, sen oletetun epäoikeudenmukaisuuden takia. 

Mutta toivon, että kaikki silmälasipäiset lukijani mietitte, millaiset lasit ja millaisella palvelulla ja odotusajoilla saisitte, jos silmälasit hankittaisiin kunnallisilta terveyskeskuksilta. 

Monday, May 19, 2008

Kuka kaipaa jättimyymälöitä? ja miksi he ovat yhä vapaalla jalalla?

Helsingin Sanomissa 18.5.2008 välihuutelija Matti Remes kyselee "Kuka kaipaa jättimyymälöitä?" (teksti löytyy Suomi24.fi keskusteluun kopioituna, väärällä kappalejaolla tosin, täältä)

Hänen mukaansa useissa selvityksissä on todettu, että kuluttaja kaipaa kivijalkamyymälöitä, vaihtoehtoisia tuotteita, elämyksiä ja lähipalvelua. Häntä harmittaa, että siitä huolimatta vähittäiskauppaa kehitetään toiseen suuntaan: haaveillaan ideaparkeista

Kyllähän se minuakin hieman kummastuttaa, että Toivo Sukari, jonka liiketoiminta perustuu siihen, että hän myy asiakkaille sellaisia tuotteita joita nämä tahtovat sellaisista paikoista joissa asiakkaat tykkäävät asioida, väenvänkään haluaa vaan rakennella automatkojen päässä sijaitsevia ideaparkkeja, joihin Remeksen mukaan kukaan ei halua mennä ostoksille. 

Erityisesti minua hämmästyttää, että asiakkaat "useissa selvityksissä" vahvistamansa tahtonsa vastaisesti asioivat Lempäälän Ideaparkissa siinä määrin, että sen menestyksen innostamana Sukari suunnittelee rakentavansa uusia Ideaparkkeja. Ovela ja häikäilemätön liikemies Sukari on epäilemättä keksinyt keinon pakottaa kuluttajat tahdonvastaisesti kuluttamaan Ideaparkissa. Ja kaikenlisäksi hän uhkaa alistaa Itä-Suomen asujaimiston pahan vaikutusvaltansa alaiseksi rakentamalla Ideaparkin Pieksämäelle! Vai nouseeko Sukarin diabolisen kauppayhtymän uusin tukikohta sittenkin Maskuun

Kirjailija ja graafinen suunnittelija Matti Remes ihmettelee myös kuntien roolia tässä huolestuttavassa kehityksessä. Miksi kunnat haluavat houkutella Ideaparkin kaltaisia yrityksiä verohelpotuksin, ilmaisin tontein ja lupauksin kunnallistekniikan rakentamisesta? Mitä muuta Lempäälä on ideaparkistaan saanut, kuin verotuloja tuottavan ja väestöä työllistävän yrityksen, joka on houkutellut paikkakunnalle uusia kävijöitä ja asukkaita? "Mikseivät ne (kaupungit) kilpaile asukkaista, viehättävästä asuinympäristöstä ja viihtyvyydestä?" Matti tuskailee

"Ovatko päättäjät oivaltaneet, että kauppakeskusten ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen rahaa?", Remes pohtii. Huolestuttava ajatus. Entä jos tosiaan on niin, etteivät päättäjät ymmärrä, että yrityksen perustaja yrittää saada liiketoiminnastaan takaisin enemmän rahaa, kuin hän siihen pistää, ja jopa sen verran enemmän, että rahaa tulisi enemmän kuin jos yritykseen käytetyt varat olisi jättänyt tilille korkoa kasvamaan ja perustamiseen liittyvistä vaivoista ja riskeistäkin saisi kohtuulliseksi mieltämänsä korvauksen ja toivottavasti enemmänkin. Ovatko päättäjät niin sokeita, etteivät he näe yrittäjien itsekkäitä ja ahneita motiiveja? Luulevatko he tosiaan, että Toivo Sukari perustaa ideaparkkeja harrastuksekseen ja huvin vuoksi. Vai ovatko he jopa niin typeriä, kuvittelevat Sukarin kaltaisen ahneen kapitalistin perustelevan ideaparkkeja työllistääkseen paikallista väestöä epäitsekkäästi välittämättä siitä, että tuottaako yritys voittoa vai tappiota?

"Miksi ympäristöä rakennetaan kaupankäynnin ehdoilla?" 
Niinpä! Eikö ole epäoikeudenmukaista, että ainoastaan ne yritykset, joiden palveluita ja tuotteita asiakkaat haluavat ostaa saavat jatkaa olemassaoloaan? Eikö toisenlaisillakin, eikä voida sanoa, että huonommilla, vaan vain asiakkaiden toisenlaisten (useasti väärien) kulutustottumusten takia, tappiollisilla yrityksillä pitäisi olla oikeus olemassaoloon? Eikö Suomi muka ole hyvinvointiyhteiskunta ja oikeusvaltio

"Suomi on niin pieni maa, että se voisi hyvin noudattaa omaa linjaansa. Kaikilla tulisi olla vain 500 metriä lähimpään kauppaan, jossa kuluttajille tarjottaisiin monipuolisesti erilaisia kotimaisia tuotteita. Niiden alkuperä ja laatu tunnettaisiin, ja elintarvikkeisiin olisi tuotu maku takaisin" 

No viimeiseen kappaleeseen on Remekseltä lipsahtanut lapsus possessiivisuffiksissa. Hän kirjoittaa "omaa linjaansa" vaikka toki tarkoittaa "omaa linjaani". Siitä huolimatta tämä viimeinen kappale on kaikista innostavin loistavassa visiossaan siitä, millainen Suomen tulisi olla. Ainoa minkä hän jättää kertomatta, on miten tämä autuas utopia saavutettaisiin. 

Itse ajattelen, että olisi huomattavasti helpompi siirrättää nykyään yli 500metrin päässä lähimmästä kaupasta elävät ihmiset kauppojen läheisyyteen, kuin rakentaa harvaan asutuille alueille runsaasti uusia kauppoja. Projekti olisi tosin suuri, mutta tähän voisimme käyttää asevelvollisuusarmeijaamme. Se olisi hyvä esimerkki siitä, kuinka nykyarmeija ei ole mikään tappamisorganisaatio vaan sitä voidaan käyttää myös tälläisiin yhteiskuntaa ja ympäristöä parantaviin projekteihin. Nykyisellä asuntokannalla kaikkien haja-asujien asuttamien kauppojen ympärille olisi haasteellista. Asutettaville voitaisiin osoittaa asuinsijoja niiden ihmisten asunnoista, joilla nykyään on liian suuret asunnot kauppojen läheisyydessä. Lisänä toki pitäisi käyttää väliaikaisia parakkeja, kunnes ehdittäisiin rakentaa riittävästi uusia oikeanlaisia taloja. Uskon, että Remes tietää aivan yhtä hyvin, millaisissa asunnoissa ihmisten tulisi asua, kun hän tietää millaisissa kaupoissa ihmisten tulisi asioida. 

Sitten kun asumisen uudelleen järjestely olisi saatu päätökseen, tulisi puuttuja kauppojen valikoimiin. Tähän asiaan nimitettävän komitean puheenjohtajaksi ehdottaisin Matti Remestä, koska hän tietää, millaisia monipuolisesti erilaisia kotimaisia tuotteita, joiden alkuperä ja laatu tunnetaan, kuluttajien tulee hankkia. Toivoisin, että Remes myös pitäisi huolen, että elintarvikkeisiin tuotaisiin maku takaisin. Jos kuluttajan annetaan valita, niin päädytään nykyiseen tilanteeseen, jossa kapitalistien aivopesemät kuluttajat ovat vääriä tuotteita ostamalla poistaneet maun elintarvikkeista. Jotta ei tulisi ongelmaa siinä, että minkä verran mitäkin tuotetta on kaupoissa oltava tarjolla, ja jotteivat kuluttajat kuluttaisi monipuolisesti erilaisia tuotteita liian yksipuolisesti tai väärissä suhteissa, niin olisi parasta, että laadittaisiin ostoslistat joita vastaan kaupasta saisi ne tuotteet, jotka Remes katsoo olevan kuluttajalle oikeat. 




Thursday, May 15, 2008

rikki

Tänään maailma on rikki. Kaduilla ihmiset pakkautuvat eteeni kävelemään hitaasti. 

Minua vaivaa epämääräinen huolestuneisuus. Unohdan jotakin. Huolen syytä, eli tulevaa tai jo tapahtunutta onnettomuutta, en pysty tunnistamaan, mutta joku on. Tekoni ottavat minut kiinni. Menneisyys palaa kostamaan.

Ja kauheat konservatiivit kirjoittavat: For God's Sake - Stop Helping Africa

Wednesday, May 14, 2008

visuaalisesti haasteelliset parturit


Paavo on nyt hyvin vihainen. 

Kävin parturissa. Varasin ajan, jotta tulisin paremmalle tuulelle. Halusin näyttää tarkoituksenmukaiselta ja täyteläiseltä, vähän niinkuin profiilikuvassani. Menin parturiin, jossa kampaukseni oli synnytetty. Näytin parturi-kampaajalle kuvan, jossa oli haluamani ideaali: siisteys, näkyvät korvat, pyöreä hiusraja ja täyteläisen näköiset hiukset. Täyteläisyys tulee siis tarvittavasta pituudesta. Jokaisen hiuksen on oltava riittävän pituinen, ettei kankeista hiuksistani tule tikkutukkaa. Kampaaja katsoi mallin ja puhui parturien kieltä siten, että ymmärsin hänen ymmärtäneen asian ytimen. Koska en siedä katsoa itseäni peilistä puolta tuntia, niin paneuduin jännittävien blogien lukemiseen leikkaamisen ajaksi. 

Mutta kun leikkaus oli valmis, oli lopputulos emäkehno. Parturi-kampaaja, oli ymmärtänyt kuvasta ainoastaan sen, ettei korvien päälle tule hiuksia. Ja tämän lähtöasetelman täytettyään hän leikkasi minulle stereotyyppisen miesmallin, eli diplomi-insinöörin hiukset. Kuva jonka näytin hänelle, oli naisten lyhyt hiusmalli naisen päässä. Halusin naisen hiukset. Halusin näyttää nancy-boylta. Mutta nyt minulla on dippainssin hiukset. Ei millään pahalla insinöörejä vastaan, ihan yhtä hyvin voisin kuvailla hiuksiani minkä muun emotionaalisesti vammaisen vähemmistön hiusmalliksi tahansa. Di-insinööri on vain paras näistä jäykistä ryhmäläisistä, että tulkitsen omat hiukseni parhain päin, vaikka itkuraivaritunnelman peiliin katsominen aiheuttaakin. 

En nyt siis tiedä pidänkö knallia päässä koko kesän (nukkuessa lierit vähän haittaavat) vai ostanko peruukin. Ketään en kuitenkaan suostu tapaamaan ennenkuin kahden kuukauden kasvu on saatu aikaan. Täten siis ilmoitan kaikille joita aion tavata lähiaikoina (ja jos aiot tavat minut mutta et vaivaudu blogiani lukemaan, niin olet oharisi ansainnut) etten ole tavattavissa ennen heinäkuun puoltaväliä. 

Lopuksi laitan kuvan havainnollistamaan sitä, kuinka tuohtunut olen, ja miksi.

Sunday, May 04, 2008

Miksi kukaan, joka on nihilisti, viitsisi perustella katsomustaan edes sen verran, että joku ymmärtäisi hänen olevan nihilisti. 

Ehkä tämän paradoksin takana on se, etten oikeasti ymmärrä, mitä nihilisti tarkoittaa.
More Carbon Dioxide, Please
Jääkaapin ovessa oli Adam Smithin näkymättömän sormen jälkiä.