Kimmo Hakola ei halua keskustelua kulttuurimäärärahoista

Kimmo Hakola kirjoittaaUuden suomen kolumnissaan, että kulttuurituki hukkuu kuntien mustaan yöhön. Hän on pahoillaan, että rahavaikeuksissa kamppailevat kunnat siirtäisivät valtion kulttuuria varten antamaa rahaa tärkeämpiin asioihin, kuten terveydenhoitoon. Erityisesti harmittaa lainaus: "Kukaan ei halua populistista keskustelua siitä, kuinka kulttuuri vie rahat lapsilta, sairailta ja työttömiltä."


Minä vastasin hänen kolumniinsa seuraavasti:
"Kukaan ei halua populistista keskustelua siitä, kuinka kulttuuri vie rahat lapsilta, sairailta ja työttömiltä."

Epäilen kyllä, että suuri osa väestöstä nimen omaan haluaisin populistista (eli että kuunneltaisiin kansalaisia, eikä pelkästään kulttuurieliittiä) keskustelua. Taitelijat ja kulttuuriväki ei halua keskustelua asiasta.

Monille ihmisille kuntaa valittaessa olisi tärkeämpää, että hammaslääkäriin pääsisi inhimillisen odotusajan jälkeen, kuin se että kaupunginorkesteri soittaa viikko toisensa jälkeen tyhjille katsomoille.

Kaupunginteatteriakin käy katsomassa vain pieni osa kuntalaisista. Ja se pieni osa on pääasiassa sitä paremmin toimeentulevaa väkeä, joka voi turvautua vaikka yksityisen hammashoidon palveluihin. Heitähän toki "ilmaiset" ja "edulliset" kulttuuripalvelut houkuttelee ja toki kaupungitkin haluavat houkutella nimenomaan tätä parempaa väkeä.

"On suorastaan kafkamaista, jos tässä maassa ministeri joutuu pyytämään antamansa avustuksen saajalta, että tämä ystävällisesti käyttäisi avustuksensa moraalisesti oikein eli alkujaan ilmoittamaansa kohteeseen. Opetusministeriö on joutunut perustamaan työryhmän tilanteen seuraamiseksi."

Ei se kovin kafkamaista ole, kun samat ministerit ovat ensin tehneet kuntien kustannuksella suureellisia vaalilupauksia ja laillisia sitoumuksia hoitotakuista sun muista. Enemmän kafkamaiselta kuulostaa taas uuden byrokratian luominen opetusministeriöön valvomaan, että rahaa käytetään ministereiden jalojen kulttuuripyrkimysten toteuttamiseen, eikä kaivattua rahaa saa käyttää kamppailevan kuntatalouden tärkeämpiin kipupisteisiin, kuten terveydenhuoltoon ja muihin.

Toitottavasti saataisiin sitä pelättyä populistista keskustelua kulttuurimäärärahoista. Moraalisesti kun on jotenkin paljon paremmin perusteltavissa, että veroina kaikilta kerättyä rahaa käytetään siihen, ettei köyhäkään jää vaille terveydenhuoltoa vaikkei siitä täysimääräisesti kykenisikään maksamaan. Se että väkivallan uhalla kerätään rahaa siihen, että pieni vähemmistö voi käydä katsomassa teatteria, jonka todellisia kustannuksia eivät ole halukkaita itse maksamaan, ei ole kovin moraalisesti perusteltua, huolimatta siitä mitä ministeri on toivonut. Kiitos vaan kuntapäättäjille siitä, että käyttävät valtion rahoja vastuullisemmin kuin ministerit."

Se ei ole kovin hiotusti sanottu, mutta onnistuu silti ehkä ilmentämään omia käsityksiäni asiasta.

Olen niitä harvoja suomalaisia jotka ovat nähneet ja kuulleet Hakolan oopperan Marsin mestarilaulajat. Lisäksi kuulun siihen suureen osaan suomalaisia jotka ovat tahtomattaan maksaneet Hakolan oopperan säveltämisestä ja esittämisestä. Vaikka nautinkin hänen teoksestaan, niin en niin paljoa, että olisin valmis maksamaan sen todellisia kustannuksia sillä porukalla joka todella oopperan näki. En myöskään pidä oikeutettuna, että maksatan kulttuurielämykseni muiden rahoilla. Ihmisten jotka eivät ole teosta nähneet ja joita se ei kiinnosta.