Miehiä kiinnostaa työ, josta saa isoa palkkaa, naisia työ, joka on mielekästä. Naiset kannattavat samapalkkaisuutta.

Kuten aikaisemman linkin takaa löytyi, Michiganin yliopiston Mark J. Perryn mukaan 82% Yhdysvalloista kadonneista työpaikoista oli miesten työpaikkoja, ja vain 18% naisten. Tämä on merkillisen erikoinen jakauma, mutta toki kertoo vain siitä, kuinka eriytyneitä alat ovat. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että rakennus- ja tehdastyö ovat niin miesvaltaisia. Samoin miesvaltaiset myyntialat saattavat olla riskiherkempiä. 

Miesten työpaikat ovat enemmän teknisiä, naiset keskittyvät empaattisiin aloihin. Tekniset alat ovat alttiimpia sille, että uudet menetelmät ja tekniikan kehitys korvaa työvoiman. Miesten työpaikoista kilpailevat myös ulkomaalaiset. Valmistaminen voidaan siirtää halvemman työvoiman perässä ulkomaille ja rakennuksille voi tuoda kielitaidotonta työvoimaa ulkomailta. Naisten työpaikkoja jotka perustuvat enemmän vuorovaikutukseen on vaikeampaa korvata koneilla tai ulkomaalaisilla. 

Miesalojen korkeammat palkat johtuvat osittain siitä, että ammattiliitot ovat menneisyydessä onnistuneet saamaan työntekijöille osan teknisen kehityksen tuomasta valtavasta tuottavuuden kasvusta. Naisaloilla vastaavaa tuottavuuden kasvua ei ole tapahtunut. Mutta ammattiliittojen heikennyttyä vapaamman kaupan myötä ja koneiden sekä muun pääoman kasvattaessa verrannollista arvoaan ihmistyöhön nähden, ovat miesalat alttiita irtisanomisille. 

Suomessakin irtisanomiset kohdistunevat nimenomaan miesvoittoisiin tehdastöihin. Tulevaisuudessa ei ole tehdastyöntekijöitä, vaan työturvallisuus on kohtaamisaloilla kuten palvelualoilla ja myynnissä. Irtisanotut tehdastyömiehet pitää kouluttaa lähi- ja sairaanhoitajiksi, jos pelätään pyllynpyyhkijöiden loppuvan. Palkkatasa-arvoakin saatetaan lähestyä, kun tehdastyössä aiemmin työskennelleet uudelleenkoulutetut miehet saavat samanikäisiä, mutta kokeneempia naisia vähemmän palkkaa uudesta hoivatyöstään. 

Talouskasvu on yhä harvempien käsissä, ja monet tehtävät korvataan koneilla. Ei tarvita seppiä. Sen sijaan, että työttömäksi jääneitä pidettäisiin sosiaaliturvalla elossa, pitäisi transaktio kuluja pienentää ja työllistää pienen taloudellisen arvon omaavat ihmiset palvelemaan niitä, jotka pystyvät suunnittelemaan ja hoitamaan monimutkaisia teknisiä prosesseja joilla kaikki nykyään valmistetaan ja asiat hoidetaan. 

Eliezer Yudkowski kirjoittaa: There are a dozen things I would pay someone else to do for me - if I wasn't paying taxes on the transaction, and if I could trust a stranger as much as I trust myself (both in terms of their honesty and acceptable quality of output). Heck, I'd as soon have some formerly unemployed person walk in and spoon food into my mouth while I kept typing at the computer - if there were no transaction costs, and I trusted them. 

Ruuan lusikoiminen hypertuotteliaan ihmisen suuhun voi olla paljon tuottavampaa työtä, kuin moni näperrys mihin ihmisiä paremman puutteessa työllistetään. Jos kukaan muu ei pystyisi sitä tekemään, niin kannattaisiko minunkin hylätä opiskelut ja keskittyä lusikoimaan ruokaa Yudkowskin suuhun, että hän ehtisi työstää merkityksellisempiä ajatustuotteita, joilla on enemmän arvoa, kuin mitä ehtisin muuten ajallani saavuttaa. 

Ainakin oman nettikirjoitteluni sijasta, minun kannattaisi ulkoistaa kirjoittaminen Yudkowskille, ja maksaa tästä ruuan lusikoimisella.