Katsoin Diilin. Yksi kilpailija, joka herätti huomiota oli Jarno. Jarnolla on ruma parta ja kaljuksi ajeltu munapää. MTV3:n haastattelussa Jarno uhoaa:
Vaikka Diilin väki sanoisi mitä, Jarno ei heidän puheitaan tottele. On nimittäin olemassa yksi
ihminen, jonka sana on laki. Siinä jää Diili-isäntä Hjallis Harkimonkin auktoriteetti kakkoseksi.
– Parta ei lähde, vaimolta tulee muuten selkään. Hetken aikaa pelkäsin, että Hjallis sanoo johtoryhmän kokouksessa, että "Jarno parta pois, niin saat jäädä". Siinä vaiheessa olisin luultavasti joutunut lähtemään, Jarno naurahti selvittyään täpärästä tilanteesta
Jarno on siis liikemieheksi pyrkivä mies, joka ajattelee, että hänen vaimonsa fiksaatio rumaan partaan on tärkeämpi kuin se mitä muut diilin kilpailijat, potentiaalinen työnantaja ja asiakkaat siitä ajattelevat. Eli jos hän saa palautetta, että tuote ei miellytä, niin hän ei luovu tuotteesta. Hän on siihen sitoutunut. Ja se tuote on hänen naurettava partansa (plus muu olemus ja asustus)
Jarnon businessmallissa siis asiakkaiden mielipiteestä ei välitetä. Jos tuote ei myy, niin se on asiakkaan vika. En ennusta Jarnolle suurta pärjäämistä kisassa. Sitä hän ei ainakaan ansaitse.
Omat fiksaatiot naamakarvoihin kun menee yrityksen edellle. Koko olemus viestittää, että hän aikoo olla hankala työntekijä. Ja se vaatii aivan erityistä arvoa ja osaamista, että kannattaa sietää hankalaa työntekijää. En ole vielä vakuuttunut että Jarnolla sellaista on. Hän on vain vakuuttunut siitä, että koska hänellä kerran sattuu olemaan ärsyttävä parta, niin että karma olisi antanut hänelle myös silmiinpistävää lahjakkuutta. Tämä ei useinkaan tapahdu. On ylimäärä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että heidän erityiset hankaloittavat piirteet vievät heidät huipulle, koska he ovat nähneet elokuvia ja lukeneet tarinoita ihmisistä, jotka ovat olleet niin tavattoman lahjakkaita, että erityisistä hankaloittavista piirteistä huolimatta ovat päässeet huipulle.
Se on kuin lukisi Hemingwayn elämänkertaa ja päättelisi, että ryyppäämällä pääsee menestyneeksi klassikkokirjailijaksi. Jotenkin kuvittelen, ettei se Absintti ollut Hemingwayn menestyksen salaisuus. Siltii tuntuu Absinttia menevän alkosta samaan tahtiin kuin moleskineja Suomalaisesta kirjakaupasta.
Helpot ratkaisut ovat suosiossa. Jos voi ottaa askeleen lähemmäksi Hemingwayn kuolematonta mainetta vain ostamalla muutaman tunnin palkan hintaisen pullon tai muistikirjan, niin toki kannattaa.
Juu. PartaJarno jäi ilman huonetoveria. Jarno olisi ehkä saanut, mutta parta oli liikaa.