Japanilaiset kerää rahaa

Spotifyssa oli joku mainos japani-rahankeräykselle. Se oli englanniksi vahvalla japani-aksentilla. Lisäsi omaa auttamishaluani. En tiedä onko Nokialla sama idea, kun sen betalabs-appseja esittelee insinööri suomienglannilla.

Samaan tyyliin yliopistolla Japaniapua oli keräämässä aitoja japanilaisia (as far as i can tell), jolloin ainakin minusta oli vaikeampi kävellä ohitse antamatta, kuin jos olisi ollut vain joku suomalainen yleisauttaja, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin istuskella rahankeräyslippaan kanssa päivät pitkät.

Japani on sellainen kieli, että natiivit eivät kuulosta puhuvan sitä kovin sujuvasti. Kuin koko ajan olisi jotain epäröintiä ja hankaluutta äänteiden kanssa.

teoriasta verbi

Eilen yritin kirjoittaa sanan teoretisoida. Ei ollut vaikeuksia ymmärtää, mutta sitten kun olin huonolla menestyksellä yrittänyt kirjoittaa teorodi... teorito... teoroti...
niin huomasin, etten pystynyt enää edes sanomaan sanaa ääneen. Päässä oli toki kuva siitä miltä sen pitäisi kuulostaa. Olin siis kirjoittamassa muistiin jotain lausetta, jossa oli teoretisointia (taas piti pysähtyä, että mitenkä se ) ja jouduin sitten tavu tavulta selvittämään sen itselleni.

Että aivohalvaus? mutta onhan oikeasti hankala sana. Onko se jostain saksasta vai peräti ruotsista suomeen omaksuttu, koska ei kai noin outoa muotoa teorian tekemisverbiksi kukaan suomen kielen verbaannuttamissäännöistä keksi.

Tunnistan kyllä, että olen huolimaton puhuja, en siis pelkästään äänenmuodostukselta, vaan nyt puhun erityisesti tällaisesta taipumuksesta unohtaa lausua vaikka joku oleellinen sana, tai spooneroida ( eli timanttiset rossit). Valitettavasti innostun välillä puhumaan aika lailla ja harkitsemattomasti. Jälkeenpäin ei huoleta pelkästään asiasisältö, vaan myös se, että saiko siitä mitään selvää.

Muutamia huomioita

Tarkistan uutiset mielummin Iltalehden kuin Helsingin Sanomien nettisivuilta, koska Helsingin Sanomat on hitaampi avautumaan. Huomaan, että viivettä ei kestä lainkaan. Siitä on toki varmasti kosolti tutkimuksia.

Undecidability: On the inconsistency of estimating probabilaities from a sample without binding a priori assumptions on the class of acceptable probabilities on suomeksi Ratkaisemattomuus: Todennäköisyyksien otoksesta arvioinnin ristiriitaisuudesta, kun hyväksyttävien todennäköisyyksien luokalla ei ole rajoittavia a priori-oletuksia. Näin Kimmo Pietiläinen on suomentanut. Äidinkielisestäni versiosta minun on paljon vaikeampi saada tolkkua. Osa on sitä, että suomen kielen rakenne on omanlaisensa, mutta osa sitä, että tuollaista tekstiä suomalaiset, jotka sellaista lukevat, lukevat pääasiassa englanniksi. Otos pitää kääntää sampleksi päässä, että se yhdistyy niihin kaikkiin tilanteisiin joissa puhutaan sampleista. Ei suomenkielistä tietokirjoittamista ole tarpeeksi ylläpitämään kaikkia termejä myös suomenkielisinä. Valitan. Pietiläinen on kääntänyt robustin elinvoimaiseksi. Se on vain hämäävää. Vankka tai jykeväkin olisi parempi, parempi puhua robustista. Elinvoimaisuus on pahempi kuin aivoturso, elinvoimaisuus on harhaanjohtava.

Yleisemmin ottaen pakkoruotsin tilalle ei pidä ottaa pakkovenäjää, eikä kielien opetusta ja vaihtoehtoja pidä lisätä. Niitä voi harrastaa. Peruskoulun pitäisi taata mahdollisimman hyvä englanninkielen taito.

he, she vai he or she

1800-luvun alussa he esiintyi englanninkielisessä kirjallisuudessa (Googlen Ngram aineiston mukaan) kymmenen kertaa useammin kuin she. 2000 vain kaksi ja puoli kertaa useammin.

"he or she"-n käyttö räjähti nousuun 70-luvulla. Onneksi Suomessa on sukupuolineutraali sanasto, niin tästä ei tarvitse stressata.