Eilen yritin kirjoittaa sanan teoretisoida. Ei ollut vaikeuksia ymmärtää, mutta sitten kun olin huonolla menestyksellä yrittänyt kirjoittaa teorodi... teorito... teoroti...
niin huomasin, etten pystynyt enää edes sanomaan sanaa ääneen. Päässä oli toki kuva siitä miltä sen pitäisi kuulostaa. Olin siis kirjoittamassa muistiin jotain lausetta, jossa oli teoretisointia (taas piti pysähtyä, että mitenkä se ) ja jouduin sitten tavu tavulta selvittämään sen itselleni.
Että aivohalvaus? mutta onhan oikeasti hankala sana. Onko se jostain saksasta vai peräti ruotsista suomeen omaksuttu, koska ei kai noin outoa muotoa teorian tekemisverbiksi kukaan suomen kielen verbaannuttamissäännöistä keksi.
Tunnistan kyllä, että olen huolimaton puhuja, en siis pelkästään äänenmuodostukselta, vaan nyt puhun erityisesti tällaisesta taipumuksesta unohtaa lausua vaikka joku oleellinen sana, tai spooneroida ( eli timanttiset rossit). Valitettavasti innostun välillä puhumaan aika lailla ja harkitsemattomasti. Jälkeenpäin ei huoleta pelkästään asiasisältö, vaan myös se, että saiko siitä mitään selvää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment