3,5 vuotias kummityttö sanoo mikäviinit (vitamiinit), pekoniauto (betoniauto) ja että hälyttää pois. Hälyttää pois siis siten, että esim. isä hälyttää mörön pois eteisestä.
Hupaisaa.
Olen lueskellut Universal Grammarista, jonka pitäisi siis olla se "language instinct", jonka perusteella lapsi oppii puhumaan. Siis synnynnäinen vaistomainen tapa hahmottaa input, ja muodostaa siitä kieli.
Ei se vielä ole oikein auennut, että mitään osaisin mullistavaa kertoa. Eikä se edes ole minua vielä viekoitellut. Laitoin tilaukseen Steven Pinkerin Language instinctin, ja jos se on yhtään niinkuin Blank Slate, niin eiköhän se ole sen verran innostavaa proosaa, että kuivempi oppikirjakuvaus aiheesta tulee luettua siihen päälle vain.
Nuo kummitytön virheet on toki lausumiseen ja kuulemiseen liittyviä, mutta varmaan kertovat jotain siitä, miten uusia sanoja opitaan ymmärtämään. Hälyttämisen outo käyttökin nopeasti karsiutuu pois, ja korjaamatta. Voi kuulemma hidastaa jopa kielen kehitystä liika korjaaminen. Ei ehkä kuitenkaan sellainen, että toistaa oikean muodon osoittaen ymmärtävänsä. Mutta tuskin sellainenkaan korjaaminen auttaa.
Nyt menee taas myyttien puolelle, kun pitää ulkomuistista (tai ei pidä, mutta ei jaksa tarkistaa, kun sivua en laittanut ylös), mutta lapsi oppii 9 sanaa päivässä. Se on siis keskimääräinen sanaston oppimistahti, kun tietyssä ajassa saavutetaan se aikuisen sanavarasto.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment