Deadly pecuniary externalities

If you live from selling your labor, as most people do, and if the price of your labor falls below subsistence, you're dead -- unless of course someone keeps you alive out of charity, which is however not at all implied by property rights. And AI implies pretty clearly that the cost of human labor will fall to an infinitesimal fraction of what it costs to keep a human alive (let alone in tolerable conditions).

Or to put it differently, pecuniary externalities can be just as deadly as predation and regular externalities.

Vladimir in the comment section of econlog

Koko Helsinki pimeänä!

"Koko Helsinki pimeni keskiviikoiltana - tai paremminkin kaupungin katuvalot eivät syttyneet.

Kadut pimenivät keskiviikkoiltana lähes koko Helsingin aluella.

Kun ilta pimeni ihmiset havaitsivat, että katuvalot eivät syttyneetkään. "

Näin kertoo siis Iltasanomien nettisivut ylimpänä uutisenaan isoilla kirjaimilla. Oikeasti! Miten blokkaan nettisivut, koska haluan välttyä tuommoiselta typeryydeltä jatkossa.

Koko Oulu Pimeni! -tai paremminkin suljin silmäni. Ajatella, että pidin jo äärimmäisen typeränä Uuden Suomen facebook-Teemun pörssikurssipäivitystä: " Tällä menolla kurssit ovat puolittuneet ensi viikon loppuun mennessä" Omaksutaanko tälläinen journalistinen typeryys yliopistosta, työpaikalta vai onko se synnynnäistä ja se vain valikoituu. Tiedän vain, että kiinnittämällä huomiota ja lukemalla näitä julkaisuja kannustan tälläiseen typeryyteen. Se pitää lopettaa, vaikka jotain oudon kiehtovaa näissä lehdissä on, kuten menneiden vuosien Hullu hullu maailmassa tai Seiskassa.

At Overcoming Bias commenter rapscallion commented thus:

"Properly understood, economic efficiency has no policy implications because inefficiency can never be observed.

http://www.jstor.org/pss/1182717"

I don't necessarily understand what it means, but it sounds very profound and I wanted to write it here for myself. I haven't read linked article yet. And I probably won't be able to undestand it.

Muistelu heikentää muistoja

"University of Oregonissa työskentelevä psykologi Michael Anderson on esittänyt, että aina kun palautamme tietyn vihjeen seurauksena mieleen valikoivasti joitakin muistoja, vaan emme toisia, mieleen palauttamaton tieto heikkenee. Jos vietät hauskan illan vanhan huonetoverin kanssa opiskeluaikoja muistellen, käsittelemienne asioiden mieleen palauttaminen voi heikentää yhteisiä, mutta käsittelemättä jääneitä muistojanne."

-Daniel Schachterin kirjasta Muistin seitsemän syntiä s.95

Ymmärrän tämän tarkoittavan sitä, että kun kertaat kokeeseen poimimalla satunnaisesti kysymyksiä ja palauttamalla joitain tietoja, niin muistat niitä tietoja, jotka eivät kertaukseen osuneet, huonommin kuin jos et olisi lainkaan kerrannut.

Andersonin yksi artikkeli täällä

ja toinen: active forgetting: evidence for functional inhibition as a source of memory failure http://www.memorycontrol.net/a2001.pdf

Terveysaseman valitseminen

Oulun kaupungilta tuli kirje, jossa annetaan mahdollisuus vaihtaa terveysasemaa. Tämä mahdollisuus on alkanut toukokuun alusta. Kaupungin nettisivu kertoo, että 8.4.2011 on jono lääkärin vastaanotolle ollut Keskustan Terveysasemalle 54 vrk ja siitä parin korttelin päässä sijaitsevassa Sepän terveysasemassa jono on ollut 5 vrk. Sepän terveysasema on yksityinen, jolta kaupunki ostaa terveyskeskuspalveluita, koska ei kykene itse palkkaamaan terveyskeskuslääkäreitä. En tiedä miten keskustan alueelta on valittu ne onnekkaat, jotka ovat päässeet Sepälle, ja ketkä ovat joutuneet jonottamaan kaupungin omaan. Mitään loogista kokonaisuutta valitut kadut eivät muodosta. Harmi, etten itse ole niille osunut.

Toki moni ajattelee, että Seppä yksityisenä palveluntarjoajana on luultavasti paljon huonompi. Siellä ajatellaan vaan rahaa, ei potilaiden hyvinvointia. Voi kai se olla niinkin. Omat ennakkoluuloni ovat päinvastaiset.

Suurin osa ei varmaan jaksa miettiä terveysaseman vaihtamista. Luulen silti, että Sepän terveysasemalle tulee tunku, koska se on hyvällä paikalla, ja parhaillaan sinne ei ole jonona. Se on kuitenkin sen verran pieni terveysasema, että saattaa jonot kasvaa nopeastikin. Vaihdon saa tehdä kerran vuodessa, joten ei kannata lukkiutua vielä kun tulevasta jonotilanteesta ei tiedä. Ehkä parhaiksi terveysasemiksi muodostuu Ylikiimingin kaltaiset syrjäiset terveysasemat, joihin on hankala päästä autotta.

Saanhan toki käyttää myös YTHS:n palveluita, mutta kiireettömän lääkäriajan saaminen YTHS:ltä kestää huomattavasti pidempään kuin Sepän 5 vrk. Viimeksi jonotin kolme kuukautta. Eikä lääkärissäkään ollut kehumista.

Mikä on Oulun paras terveysasema? Kokemuksia saa jakaa.

Is it better to tax goods with inelastic demand? (Atkinson-Stiglitz redux) | Matt Rognlie

Is it better to tax goods with inelastic demand? (Atkinson-Stiglitz redux) | Matt Rognlie

Anekdootti ennusteista

One incident that occurred while [Kenneth] Arrow was forecasting the weather illustrates both uncertainty and human unwillingness to accept it. Some officers had been assigned the task of forecasting the weather a month ahead, but Arrow and his statisticians found that their long-range forecasts were no better than numbers pulled out of a hat. The forecasters agreed and asked their superiors to be relieved of this duty. The reply was: "The Commanding General is well aware that the forecasts are no good. However, he needs them for planning purposes

."

Peter L. Bernsteinin kirjasta Against the Gods. Lähteenä Arrow'n kirjoitus teokseen Eminent Economists: Their Life and Philosophies

Masennusdiagnoosi aivokuvista?

Jonkun James Altucherin blogikirjoituksessa, jonka varsinaisesta aiheesta en saanut paljoakaan, oli maininta seuraavanlaisesta mielenkiintoisesta yrityksestä:

The odd thing is, I just invested in a company that uses a very similar technique to Kai-Fu Lee’s Othello program. This company classifies brain scans to determine what type of depression a person has. They have a database of more than 10,000 brain scans and what anti-depressant or anti-anxiety drug worked for each brain scan. Apparently most people with depression are horribly misdiagnosed, and it takes an average of eight years of normal therapy to determine the right type of anti-depressant or anti-anxiety drug that will work.

Mikä on tällainen yritys? Mutta äärimmäisen innostavaa. Uskon, että lääketiede tulee kokemaan valtavan murroksen.

Jos jollain on ideoita, mitä kannattaisi lukea, mistä löytäisi vastaavia innovatiivisia yrityksiä, tekniikoita ja lähestymistapoja diagnosointiin ja hoidon seurantaan.

Blogikirjoituksen löysin Fourth Checkraisesta

Kahvila-auto

Kahvila-autoilija sai ajatuksen. Miksi vuokraisi kallista liiketilaa, kun voi perustaa liikkeensä autoon ja parkkeerata ydinkestustan herkullisimmille markkinapaikoille. Hän luultavasti onnitteli itseään samalla ihmetellen, miksi kukaan muu ei tajua myydä mitään autostaan. Vähän kuin löytäisi setelin kadulta. Miksi kukaan muu ei ole tajunnut noukkia sitä talteen.

Mutta juuri kun autokahveilija Tio Tikka oli kumartunut noukkimaan seteliä maasta, nykäisi nurkan takana piileksivä rakennusviraston alueidenkäyttöpäällikkö setelin Tikan nokan edestä. Klassinen jekku: näkymätön siima, seteli ja jekutettava.

"kaupunki ei myönnä liikkuville myyntipisteille lupia keskustasta lainkaan. Virastojen mielestä jalkakäytävillä ne haittaisivat jalankulkua ja parkkipaikoilla pysäköintiä." Iltasanomat

Tikkaa ei naurata: "pienyrittäminen vähänkään uudemmalla ja erikoisemmalla idealla ei kannata." Iltalehti

...

Arvostan Tikan yritteliäisyyttä. Hän on keksinyt ajatuksen ja hommannut itselleen auton ja selvittänyt hygieniapuolen luvat. Päinvastoin kuin Tikka kuvittelee, ajatus tuskin on uusi. Se vaikuttaa siltä, koska vielä kukaan ennen Tikkaa ei sitä ole toteuttanut. Se taas johtuu siitä, että muutkin ovat törmänneet juuri samaan kieltoon kuin Tikkakin.

Virkamiehet, joilla on oletettavasti teoreettista sekä käytännöllistä tietoa kaupungin toimivuudesta, ovat päättäneet että Helsingin keskustassa ei parkkipaikoista tehdä kauppaliikkeitä. Ainakin lehtijuttuja kommentoiva väestö on eri mieltä tästä päätöksestä. Heidän mielestään keskustat olisivat parempia paikkoja, jos parkkipaikoilla olisi autoja, joista myytäisiin kahvia, ehkä jopa pullaakin. Vaikea arvioida mikä on paras tapa.

Lehtijuttujen mukaan, kahvila-auto on kielletty Helsingissä. Niin tuskin on, mutta viranomaiset ja yrittäjä eivät ole vielä päässeet yksimielisyyteen asiasta. Jäätelökioskitkin ovat paikkansa löytäneet. Miksi Tikka ei sitten vuokrannut vain jotain valmista koppia? Koska ne ovat kalliita ainakin niillä parhailla paikoilla, joihin olisi kiva parkkeerata kahvila-auto.

Kahvila-autolla ei luulisi olevan erityistä etua Helsingin keskusta-alueella. Siellä on koppeja ja kahviloita ja kaikenlisäksi aika ennustettava ja vakiona pysyvä määrä ihmisiä. Kahvila-auton etu keskustassa perustuisi luultavasti nimenomaan siihen, että ne käyttävät liikennetilaksi tarkoitettua ja hinnoiteltua (johon jalkakäytävät ja parkkipaikat lasken) liiketilana.

Toki liikkuvaa kahvilaa tarvitaan siellä, missä ihmismäärät vaihtelevat kovasti. Pienemmissä kunnissa toreilla on ajoittain markkinoita. Jotkut tulevat pakettiautolla ja kasaavat liikkeen joka aamu. Jotkut vain parkkeeravat autonsa, joka on samalla se liiketila. Ehkä liikkuvat liiketilat voisivat olla käteviä myös ottamaan huomioon erilaisia kuluttuajia eri vuorokauden aikana. Eli, että torille voi aamuksi ja iltapäiväksi ajaa joku silakoita tai perunoita myyvä auto, ja illaksi ja yöksi saman paikan voi ottaa grilliauto. Näin on vaikka Kuopion torilla (ainakin ollut).

Sen voin ymmärtää, ettei kahvila-autoa sallita keskustan kadunvarsilla, mutta en ymmärrä, miksi sitä ei torialueille päästetä. Voihan olla, että siihen on hyvät syyt, tai sitten syyt liittyvät vakiintuneiden yrittäjien suojeluun kilpailulta. En toki väitä, että incumbentit kahvilayrittäjät poliittisen vaikutusvaltansa avulla käärisivät hurjia kartelli/monopolivoittoja. Eiköhän Tikka ole tällä uudella ja mullistavalla ideallaan ole tunkemassa aika kyllästyneille markkinoille.
...

Kaikki kunnia silti tälle yritteliäälle yrittäjälle. Autokin on komea.

Japanilaiset kerää rahaa

Spotifyssa oli joku mainos japani-rahankeräykselle. Se oli englanniksi vahvalla japani-aksentilla. Lisäsi omaa auttamishaluani. En tiedä onko Nokialla sama idea, kun sen betalabs-appseja esittelee insinööri suomienglannilla.

Samaan tyyliin yliopistolla Japaniapua oli keräämässä aitoja japanilaisia (as far as i can tell), jolloin ainakin minusta oli vaikeampi kävellä ohitse antamatta, kuin jos olisi ollut vain joku suomalainen yleisauttaja, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin istuskella rahankeräyslippaan kanssa päivät pitkät.

Japani on sellainen kieli, että natiivit eivät kuulosta puhuvan sitä kovin sujuvasti. Kuin koko ajan olisi jotain epäröintiä ja hankaluutta äänteiden kanssa.

teoriasta verbi

Eilen yritin kirjoittaa sanan teoretisoida. Ei ollut vaikeuksia ymmärtää, mutta sitten kun olin huonolla menestyksellä yrittänyt kirjoittaa teorodi... teorito... teoroti...
niin huomasin, etten pystynyt enää edes sanomaan sanaa ääneen. Päässä oli toki kuva siitä miltä sen pitäisi kuulostaa. Olin siis kirjoittamassa muistiin jotain lausetta, jossa oli teoretisointia (taas piti pysähtyä, että mitenkä se ) ja jouduin sitten tavu tavulta selvittämään sen itselleni.

Että aivohalvaus? mutta onhan oikeasti hankala sana. Onko se jostain saksasta vai peräti ruotsista suomeen omaksuttu, koska ei kai noin outoa muotoa teorian tekemisverbiksi kukaan suomen kielen verbaannuttamissäännöistä keksi.

Tunnistan kyllä, että olen huolimaton puhuja, en siis pelkästään äänenmuodostukselta, vaan nyt puhun erityisesti tällaisesta taipumuksesta unohtaa lausua vaikka joku oleellinen sana, tai spooneroida ( eli timanttiset rossit). Valitettavasti innostun välillä puhumaan aika lailla ja harkitsemattomasti. Jälkeenpäin ei huoleta pelkästään asiasisältö, vaan myös se, että saiko siitä mitään selvää.

Muutamia huomioita

Tarkistan uutiset mielummin Iltalehden kuin Helsingin Sanomien nettisivuilta, koska Helsingin Sanomat on hitaampi avautumaan. Huomaan, että viivettä ei kestä lainkaan. Siitä on toki varmasti kosolti tutkimuksia.

Undecidability: On the inconsistency of estimating probabilaities from a sample without binding a priori assumptions on the class of acceptable probabilities on suomeksi Ratkaisemattomuus: Todennäköisyyksien otoksesta arvioinnin ristiriitaisuudesta, kun hyväksyttävien todennäköisyyksien luokalla ei ole rajoittavia a priori-oletuksia. Näin Kimmo Pietiläinen on suomentanut. Äidinkielisestäni versiosta minun on paljon vaikeampi saada tolkkua. Osa on sitä, että suomen kielen rakenne on omanlaisensa, mutta osa sitä, että tuollaista tekstiä suomalaiset, jotka sellaista lukevat, lukevat pääasiassa englanniksi. Otos pitää kääntää sampleksi päässä, että se yhdistyy niihin kaikkiin tilanteisiin joissa puhutaan sampleista. Ei suomenkielistä tietokirjoittamista ole tarpeeksi ylläpitämään kaikkia termejä myös suomenkielisinä. Valitan. Pietiläinen on kääntänyt robustin elinvoimaiseksi. Se on vain hämäävää. Vankka tai jykeväkin olisi parempi, parempi puhua robustista. Elinvoimaisuus on pahempi kuin aivoturso, elinvoimaisuus on harhaanjohtava.

Yleisemmin ottaen pakkoruotsin tilalle ei pidä ottaa pakkovenäjää, eikä kielien opetusta ja vaihtoehtoja pidä lisätä. Niitä voi harrastaa. Peruskoulun pitäisi taata mahdollisimman hyvä englanninkielen taito.

he, she vai he or she

1800-luvun alussa he esiintyi englanninkielisessä kirjallisuudessa (Googlen Ngram aineiston mukaan) kymmenen kertaa useammin kuin she. 2000 vain kaksi ja puoli kertaa useammin.

"he or she"-n käyttö räjähti nousuun 70-luvulla. Onneksi Suomessa on sukupuolineutraali sanasto, niin tästä ei tarvitse stressata.