Monday, April 26, 2010

Bratticon Biolingvistiikka on turhauttava teos

Pauli Bratticon Biolingvistiikka on huono kirja. Siitä tuskin oppii juuri mitään, mitä ei jo valmiiksi osaa.

Asioita ei perustella, termejä määritellä. Esimerkit herättävät kysymyksiä, joihin ei anneta vastauksia. Lisäksi on aivan hämmentäviä väitteitä, kuten vaikka

Vastaava mekanismi [kantaverbistä tehdään refleksiivinen muoto] tuottaa lausepareja, joissa komplementtilauseessa on PRO tai sitä ei ole:

(155) a. Molekyylin vapaat elektronit pakottavat ( sen kiinnittymään toiseen molekyyliin )
b.Molekyylin vapaat elektronit pakottautuvat ( PRO kiinnittymään toiseen molekyyliin)

PRO-elementin jakauma suomen kielessä ei siis riipu merkityksestä, vaan kieliopillisista mekanismeista


Minulta homman ydin menee ohi, ja uskon että menee kaikilta muiltakin, jotka eivät muista lähteistä tiedä mikä on homman ydin. Ensinnä esimerkin lauseiden merkitykset ovat eri, vaikka saan käsityksen, että niiden muka pitäisi olla samat, kun PRO elementillä ei ole merkitystä.

Koko kirja on täynnä vastaavaa. Väsyttää tämmönen. Ei selitetä, miksi joku konsepti on tärkeä, ja heitellään ilman juttuja että usein, tai melkein aina tai että sovitaan joku juttu. Mielummin luen englanniksi, kun näitä Suomen pellejä, jotka juosten kusee jonkun teoksen, kun kerta tarvitaan joku suomenkielinen perusteos.

2 comments:

Anonymous said...

Mikäköhän olisi hyvä englanninkielinen perusteos?

Paavo said...

Enpä ole asiantuntija. Englannin kielellä on vaan parempitasoisia oppikirjoja. Nämä suomalaiset tehdään ilmeisesti aika kiireessä kun on pakko suomenkielistä oppimateriaalia saada.

Luin Chomsky's Universal Grammarin, koska oulun yliopiston kirjastosta löytyi hyllystä ja siinä tuntui olevan hieman perusteellisemmin ja ymmärrettävämmin asioita. Se on vanha ja sen näkökulma on ehkä erikuin tuossa kirjassa


Ei ole nyt biolingvistiikka-kirja käsillä. Muistaakseni alun intro aihealueeseen oli ihan ymmärrettävä, mutta sitä teknisempää selitystä missä esiteltiin puumallia en onnistunut tuon kirjan perusteella juuri lainkaan tajuamaan.

Siihen yleisempään ei-tekniseen tietopuoleen, niin paljon samoja asioita käsitellään Steven Pinkerin language instinctissä ja muissa kielikirjoissa. Niitä oli mukavampi lukea ja niissä on myös hyviä vihjeitä jatkolukemiselle.

Ehkä liiaksi tuli haukuttua tuota biolingvistiikkaa, mutta itsenäisesti luettuna ainakin, kuten minä tein, jätti aika orvoksi. Turhautuminen oli aito. Luulen, kyllä että asiasta tuli tuntuma paremmin lukemalla Steven Pinkerin kirjoja, ei ne kovin syvälliseen tietoon vie, ja saattaahan olla että niissä annetaan yksipuolinen tuki vain Pinkerin omille näkemyksille.