Spotifyssa oli joku mainos japani-rahankeräykselle. Se oli englanniksi vahvalla japani-aksentilla. Lisäsi omaa auttamishaluani. En tiedä onko Nokialla sama idea, kun sen betalabs-appseja esittelee insinööri suomienglannilla.
Samaan tyyliin yliopistolla Japaniapua oli keräämässä aitoja japanilaisia (as far as i can tell), jolloin ainakin minusta oli vaikeampi kävellä ohitse antamatta, kuin jos olisi ollut vain joku suomalainen yleisauttaja, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin istuskella rahankeräyslippaan kanssa päivät pitkät.
Japani on sellainen kieli, että natiivit eivät kuulosta puhuvan sitä kovin sujuvasti. Kuin koko ajan olisi jotain epäröintiä ja hankaluutta äänteiden kanssa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Se on kyllä hauskaa, että kieltä voi puhua huonosti, vaikka sen osaakin. Tai siis se, että kun on estynyt, niin kuulostaa siltä kuin ei osaisi kieltä, vaikka oikeasti osaa. Muistan kun yhdellä kaverillani oli Taiwanilla itsetunto-ongelmia ja minulla ei juuri siihen maailmanaikaan sattunut olemaan, niin meikäläisen kielitaitoa kehuttiin aina, vaikka sen osaaminen oli sata kertaa parempaa jokaisella osa-alueella. Se sattui vaan juuri sillä hetkellä olemaan niin ujo, että kukaan ei sitä tajunnut useampaan kuukauteen.
Post a Comment