Friday, November 14, 2008

Time gouging

Tässä on tullut yhteispäivystyksessä vietettyä aikaa. Ja paljon. Yhteispäivystyksessä saa keskimäärin varmasti odottaa yli kolme tuntia, koska ainakaan minä en ole alle kolmen tunnin koskaan päässyt. Toki on eri vaivoja, enkä ole todella vakavia koskaan ollut viemässä. Silti kuuden tunnin odotus hirvittävissä kivuissa (ja jopa kivuitta) on vähän tienaavallekin arvokas kokemus. Tarkoitan siis, että olisivat valmiita maksamaan kohtuullisesti, että odotusaika lyhenisi. 

Miksi odotusajat ei sitten lyhene? Mikä estää? Sairaalan toiminnasta en tiedä tarpeeksi, että tietäisin mistä pitkät odotusajat johtuvat, mutta uskoisin, että erinäisiä kokeita, joiden perusteella osa voitaisiin kotiuttaa voitaisiin tehdä sillä rahamäärällä, jonka odottajat olisivat valmiit maksamaan odotusaikansa lyhentymisestä. Kivussa odottaminen on jokaiselle kallista. Vain se, ettei julkisen terveydenhuollon, joka on huolissaan vain siitä, ettei kukaan kuole heidän vastuullaan (ja joskus joku kuoleekin, silloin tulee kauhea kohu) hirveästi välitä, jos sinulla on hävyttömän kivulias, mutta ei välittömästi tappava ongelma. He eivät välitä siitä. Odottaminen kuuluu asiaan. Ihmiset odottavat siksi, ettei muuta vaihtoehtoa ole. He eivät turhan takia lähden kuudeksi tunniksi istumaan keinonahkapenkeille loisteputkien valoon. Saatikka kahdeksaksi tai kahdeksitoista tunniksi. He odottavat, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos he voisivat maksaa niin he maksaisivat niin suuria summia, että se tuntuisi epäoikeudenmukaiselta ja kamalalta. He maksaisivat kuukauden palkkansa. Useamman kuukauden palkkansa, ennenkuin odottaisivat kipuisina penkeillä. Mutta siihen ei ole mahdollisuutta, koska maksaminen on epäoikeudenmukaista. Ja jos jotakuta vaadittaisiin maksamaan kahden kuukauden palkka siitä, että pääsisi kivustaan ja huolestaan heti, niin lehdistö ja kansa älähtäisi. Mutta kukaan ei älähdä siitä, että heitä vaaditaan odottamaan useita tunteja ja että he olisivat valmiita vaihtamaan nämä tuntien kivut kuukausipalkkaansa. Että he mielummin maksaisivat kuin kärsisivät aikaa. Mutta aika ja kärsimys ei ole epäoikeudenmukaista. Raha vain on. 

Julkisessa terveydenhuollossa ei mitata ajan tuotannollisia vaikutuksia (että siellä voi hoitoa odottaa saattajana tai potilaana lääkäri, joka voisi tehdä iltavuoron sinä aikana jona odottaa että hoitoon päästään) eikä ajan ja kivun tuntemuksillisia vaikutuksia. Sitä että kuinka tärkeää ihmisille on olla odottamatta tunteja. Olla tuntematta kipuja tunteja. 

Ja kuinka paljon se estää hoitoon hakeutumista, että tietää joutuvansa odottamaan useita tunteja. Se estää tarpeeksi, että hoitojonoista vastaavat osaavat arvostaa, ettei liikaa tule ihmisiä, kun aika-aroimmat jäävät pois, kun tietävät joutuvansa useiden tuntien jonotukseen.

4 comments:

Vesa Hack said...

Erittäin hyvä kirjoitus, Paavo!
Tehottomuus on suuri ongelma. Joka päivä valtava määrä ihmisiä istuu odottamassa esimerkiksi tarvitsemaansa terveyspalvelua. Monet joutuvat odottaessaan odotuttamaan muita ihmisiä. Ja vaikka eivät joutuisikaan, voi tehottomuus silti aiheuttaa lisää tehottomuutta: esimerkiksi yöllä itkevän lapsen kanssa päivystyksessä valvonut vanhempi ei pysty seuraavana päivänä töissään toimimaan tehokkaasti, koska on väsynyt. Tämä voi taas aiheuttaa lisää tehottomuutta jne.

Paavo said...

Kiitos kommentista.
Aikakustannuksia ei todellakaan oteta huomioon terveydenhuollossa, eikä sairauden nopea lyhentäminen ole välttämättä mikään prioriteetti.

Julkinen terveydenhuolto reagoi huonosti palautteeseen, eikä ymmärrä ajan arvokkuutta ihmisille. Asiaan voi tulla byrokraattisia ratkaisuja joissa aikarajat määrätään niinkuin hoitotakuussa, mutta jotenkin tällaiset ratkaisut eivät mielestäni vaikuta optimaalisilta. Toivoisin enemmän yksilötason palautteen ja halujen mittaamista rahan ratkaistessa. Ajalle on arvo rahassa.

Kun menin silmäleikkaukseen, niin valitsin palveluntarjoajista sen joka pystyi asian nopeimmin hoitamaan. Yksityisellä ymmärretään, että jonot karkottaa potilaat nopeasti. Myös julkisella, hammashuollossa voi säästää kun pitkien jonojen takia kaikki kynnelle kykenevät menevät yksityiselle.
Samoin jonottamisajoilla rohkaistaan ihmisiä olemaan tulematta joka köhän takia päivystykseen.

Jaakko said...

En tiedä terveydenhuoltojärjestelmästämme oikeastaan mitään, mutta olen aina kuvitellut, että jonkinlaisia yksityisiä palveluja OLISI olemassa vähän vaivaan kuin vaivaan, ainakin nyt suuremmissa kaupungeissa. Jos näin on, miksi ihmiset sitten ei mene sinne? Jos näin ei ole, onko jotain säädöstä joka estää perustamasta?

Vesa Hack said...

Hei Jaakko
Yksityisiä palveluita on, ja juuri näiden ongelmien vuoksi käytän itse niitä mahdollisimman paljon. Jos kuitenkin on jotain vakavampaa tai sattuu illalla tai yöllä jotain akuuttia hoitoa vaativaa, on usein ainoa vaihtoehto mennä julkiseen päivystykseen. Yksityiset lääkäriasemathan eivät yleensä päivystä. Ja päivystyspoliklinikalla voi meno olla joskus aika hurjaa. Kaikilla työssäkäyvilläkään ei myöskään ole mahdollisuutta käyttää yksityisiä, josta sitte aiheutuu Paavon kuvaamaa tehottomuutta. Lisäksi mielestäni on tärkeää, että saisimme kohtuullisen korkean verotason vastineeksi kunnolliset julkiset palvelut. Siihenkin palaa rahaa, että hoidetaan liian myöhään, koska palvelua ei ole ollut ajoissa saatavilla.