Ajatuksia Michael Baileyn kirjasta The Man Who Would Be Queen

Luin J. Michael Baileyn kontroversiaalisen kirjan Man Who Would Be Queen. Siinä esiteltiin Blanchardin käsitystä siitä, että transsukupuoliset jakautuvat homosexual transsexualeihin ja nonhomosexualtranssexualeihin. Edelliset olisivat niitä Women trapped in men's bodies ja jälkimmäiset Men trapped in men's bodies.

Mitä tulee näihin homosexual transsexualeihin, niin hänen mukaansa kyse on luultavasti aivojen feminisaatiosta. Eli Heillä on naistyyppiset aivot ja miehen keho. Homoseksuaalien miesten aivot ovat heteroseksuaalisten miesten ja heteroseksuaalisten naisten väliltä. 

Lainaan:

 At the cross-dressers' meeting I attended, the wife of one of the men asked me: "When they say they feel like women, how do they  know what that feels like?" This question, which reflected the woman's skepticism about the men's account, is profound. How do we ever know that we are like someone else? Unless you believe in extrasensory perception (and I don't), the answer must be found in overt behavior that somehow signals fundamental similarity. Evidently, the woman did not get those signals from the men. (If instead of being the wife of an autogynephile, she were the sister of a homosexual transsexual, I doubt she would have asked an analogous question.)

Tämän ymmärrän (muun lukemani perusteella niin), että homosexual transsexualeilla on feminiiniset aivot ja he käyttäytyvät tavoilla ja heillä on preferenssejä, jotka muistuttavat enemmän anatomisesti toisen sukupuolen käyttäytymistapoja jo varhaisesta lapsuudesta asti. He pitävät mekoista ja koristeista, eivät viihdy poikien seurassa lapsina, haluavat kasvattaa pitkät hiukset ja olla nättejä, eikä maskuliinisia poikia. 

Itse olen huonosti informoitu konservatiivi tässä asiassa. Vaikka pitäisinkin naistyypillisistä asioista niin paljon, että identifioidun paljon enemmän sen ryhmän kanssa joka on anatomisesti naisia, niin on vaikea kuvitella, että olisi tyydyttävää tehdä vaikea leikkaus, jolloin toimivat rakenteeni tulevat vähemmän toimiviksi. Voin kai toimia naistyypillisesti ja sievästi, ilman että minun täytyy näyttää naiselta ainakaan anatomisesti simuloiduilla sukuelimillä.

Bailey kirjassaan arveleekin feminiinisten homoseksuaalien tekevän jonkinlaista laskelmointia. Ne feminiiniset homoseksuaaliset miehet, jotka ovat hentorakenteisia laskevat, että he pystyvät leikkauksella näyttämään hyviltä myös naisina. He ovat liian hentoja herättääkseen huomiota homoseksuaaleissa miehissä, jotka pitävät maskuliinisista miehistä. Sukupuolenvaihtoleikkaus tarjoaa heille mahdollisuuden hentorakenteisina näyttää tarpeeksi paljon naisilta saadakseen heteroseksuaalisten miesten huomiota. Molemmat, homoseksuaalit miehet jotka eivät vaihda sukupuoltaan ja ne jotka vaihtavat, tahtovat miesten huomiota. Riippuu osittain ruumiinrakenteesta, että onko sukupuolenvaihdosleikkaus hyvä strategia maksimoida miesten kiinnostus heitä kohtaan. 

Tämä on spekulatiivista, mutta jännittävä ajatus. Toki asiaan liittyy monenlaistaa montaa asiaa ja Baileyta on ankarasti kritisoitu, eikä tuo lukemani kirja ollut mitenkään tieteellinen, vaikka tiedemies Bailey ammatiltaan onkin.