käyttäydy, korjasin ratilla ja hups auto meni kuperkeikan ja pysähtyi.
Olin elossa. Olin penkassa. Tien viereen pysähtyi autoja. Nolotti.
Olin sekaisin, mitä pitää tehdä. Olin tuhonnut arvokasta pääomaa, en
pääsisi hoitamaan lapsia.
no myöhemmin tuli kaikkia vilkkuvaloautoja. Poliisi, palokunta,
lääkäriauto ja ambulanssi. Halusivat viedä minut kokeisiin. Ei
tuntunut että olisin tarvinnut. Kaikki tuntui normaalilta. Mutta ei
näistä tiedä. Annan esimerkin. Liikennevahingossa tietokoneeni oli
repussa. ( on vaarallista pitää painavia irtoesineitä autossa. Älä tee
niin) reilusti onnettomuuden jälkeen tarkistin, että toimiiko kone. se
oli kunnossa. Mutta nyt kun illalla pääsin kotiin, niin kone ei enää
toimikaan. Ensivaikutelma pettää. Voi olla rikki,vaikkei siltä
vaikuta. Tarkistus on hyvästä. Ehkä se verikoe ja keuhkoröntgen jonka
sain ei ollut edes riittävä. Olisinko halunnut enemmän jos itse
maksaisin?
2 comments:
jotenkin tuo viimeinen kommentti ei minusta sovi oikein tähän. sinulle tapahtu hyvin vakava juttu, kävit aika lähellä kuolemaa. minä ajattelen, että tämä on vakava muistutus meille kaikille, että elämä on hyvin katoavaista ja kehotus kunkin elämän tarkkaavaiseen arviointiin. en jotenkin ajattele, että tuollainen taloustieteellinen pohdinta soppii tähän paikkaan. sillä saattaa olla paikkansa, mutta elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita ja ainakin minulle ne ovat tulleet tämän onettomuuden kautta mieleen. tämä on ehdottomasti elämän uudelleenarvioinnin paikka.
Onko elämässä tärkeämpiä asioita. Siis se, että kuinka suuria riskejä on valmis ottamaan. On sitä mietittävä. Mitä tutkimuksia tahtoo tehdä, ja millä hinnalla. Nekin on elämän ja kuoleman kysymyksiä, se pitää muistaa.
Mitä opetuksia sinä sitten haet siitä, kun tapahtuu epätodennäköinen. Auto olisi monesti muulloinkin voinut lähteä kontrollista. Nopeuden kasvattaminen lisää vaarallisuutta.
Miten riskejä sitten pitäisi miettiä. Muistaa, että niitä on ja maailma on vaikeasti ennustettava paikka.
Post a Comment